Aivovamman saaneille tulee monesti eteen tilanne, ettei itse tunnista tai hyväksy oireita. Tällöin henkilö pyrkii toimimaan samalla tavalla kuin ennen, aikana jolloin oireita ei vielä ollut. 

Oiretiedostamattomuus saattaa olla hyvin vaarallista sekä henkilölle itselleen, että muille. Oiretiedostamattomuuden käsittelemisessä on ympärillä olevien ihmisten sekä ammattilaisten apu erittäin tärkeää. 

Siinä vaiheessa kun itse tiedostaa, että tämä asia voi olla ongelma, voi myös itse yrittää käsitellä asiaa yrittämällä ymmärtää muutosprosessia. Tyypillisessä muutosprosessissa on seitsemän vaihetta: 

1. Alkutilanne 

2. Kieltäminen 

3. Vastustus 

4. Tutkiminen 

5. Toivo 

6. Sitoutuminen 

7. Tulevaisuus 

Alkutilanteessa oiretiedostamaton on tyytyväinen tilanteeseensa, koska ei käsitä että kyvyt joihinkin toimintoihin ovat vähentyneet. 

Kun muut huomauttavat asiasta, oireet ja niiden vaikutus kielletään. ”Ei tämä koske minua”. Tällaisessa tilanteessa olisi hyvä käyttää kommunikointi osiossa annettuja vinkkejä päästäkseen perille siitä, mitä muut oikein tarkoittavat. 

Olisi hyvä hieman avata itseään, jotta paremmin voisi ymmärtää mitä on tapahtumassa sen sijaan, että sulkee kaikki ulkopuolelle ja samalla eristää itsensä. 

Kommunikoinnin avulla voi ehkä päästä tilanteeseen, jossa joutuu toteamaan ”Ei pidä paikkaansa”. Se että pääsee tilanteeseen, jossa ei hyväksy oireiden vaikutusta on askel eteenpäin, sillä nyt jo myönnetään että on oireita. Tämä voi johtaa seuraavaan vaiheeseen. 

Yleensä tässä kuitenkin tarvitaan kanssaihmisten tai ammattilaisten apuja. Voi alkaa miettimään: 

• mitä nämä oireet merkitsevät minulle 

• miten ne ovat muuttaneet elämääni 

• miten voin tulla toimeen näiden oireiden kanssa 

 • mitä voi tehdä oireiden poistamiseksi 

 • mitä voi tehdä jotta oireet haittaisivat mahdollisimman vähän 

Kun noita asioita on miettinyt, niin voi ehkä havaita, että tärkeämpää on tulevaisuus kuin menneisyys. Ei sillä ole merkitystä, mitä kykenin ennen tekemään vaan mitä kykenen tekemään nyt ja tulevaisuudessa. Herää toivo tulevasta. 

Samalla kuitenkin herää käsitys siitä, että hyvää elämän eteen pitää tehdä asioita ja sitoutua tekemään ne. 

Kun sitoutuminen syntyy alkaa matka tulevaisuuteen.